Arviot

Ville Vokkolainen on klassisesta musiikista ideoitaan ammentava säveltäjä, jota voi oikeutetusti kutsua individuaaliksi. Ihan isoilla kirjaimilla kirjoitettuna.

Desibeli.net. Mika Roth

Ville Vokkolainen & Kusipäät: I

Art First Records

Arvio: 5/5

Kitaristi Ville Vokkolaisen uusi yhtye on nimetty provosoivasti Kusipäiksi, ja vankkaa provoa on aloituskin: lähtökohtana on virolaisen taksikuskin Helsingissä äänittämä pätkä reipasta vihapuhetta, suomalaisen asiakkaan rasistista idioottihuutoa. Painukaa vittuun täältä! on miehen perussanoma.

Huuto-osuudet on litteroinut, sovittanut ja uudelleen ylenantanut Arttu Kurttila. Tekstin tyylilaji on nykyään somen peruskauraa aina kun ”keskustellaan” turvapaikanhakijoista tai maahanmuutosta yleensä.

Vokkolainen purkaa rasistien synnyttämää ahdistusta taiteen keinoin. Puhdistuminen löytyy ankaran musiikillisen painin kautta. Tarvitaan niin rankkaa avantgardejazzia kuin harmonikan hempeää kuisketta.

Kusipäät on iso ryhmä täynnään hienoja soittajia. Poimintoina 15 hengen joukosta voisi nostaa saksofonistit Johannes Sarjaston ja Pauli Lyytisen, harmonikkataiteilija Harri Kuusijärven, basisti Eero Tikkasen ja rumpali Tatu Rönkön.

Vokkolainen on säveltänyt kaiken musiikin ja rakentanut samalla hienon, värikylläisen draaman. Ajan henki saattaa nyt näyttää tältä, mutta hanttiin pistetään!

Keskisuomalainen. Pentti Ronkanen

 

Ville Vokkolainen & Kadotettujen Paratiisi

EclipseMusic                                                                                                                                                      Arvio: 5/5

Ville Vokkolaisen johtaman Kadotettujen Paratiisi -yhtyeen debyyttilevyllä kuullaan hänen sävellyksiään kahden kokoonpanon voimin: jazziin ja nykymusiikkiin erikoistuneet muusikot tutkivat suomalaisuutta eri genrekonventioiden ja tyylien välillä. Harri Kuusijärven harmonikka on keskeisessä roolissa niin tangopurkauksessa kuin vapaasti hengittävässä modernismissa. Keskeisiä tekijöitä ovat myös saksofonisti Pauli Lyytinen, perkussionistit Tareq Rantisi ja Jesse Ojajärvi sekä bassohuilisti Jorma Tapio. Vokkolainen maalailee mielenkiintoisia kuvia tarkoin nyansoiden ja paljon pianissimoa käyttäen. Hiljaisuudesta nousee hallitusti rajuja purkauksia. Vaikka muusikot pääsevät paljolti improvisoimaan, kuulokuva paljastaa yksityiskohtineen, että teokset ovat pitkälti läpisävellettyjä. Lajissaan vuoden merkittävimpiä levyjä.

Kauppalehti 28.5.2014. Hannu Lehtonen

Ville Vokkolainen & Kadotettujen Paratiisi 

(JaZZanti-konserttisarja)

Ville Vokkolainen on soittanut punkia, opiskellut klassista Yhdysvalloissa, ja liikkuu nykyään jossain tyylien sekä sävelletyn ja improvisoidun välissä.

Kadotettujen Paratiisi julkaisi levyn, joka on kuulemma hyökkäys valtavirtaviihdettä vastaan ja lupaa paljastaa suomalaisen iskelmäkansan syvimmän olemuksen. Kuulostaa lupaavalta. Olisiko Vokkolainen havainnut, että massakulttuurin totalitarismi on johtamassa massayhteiskunnan syntyyn ja lopulta vapauden menettämiseen?

Vai yrittäisikö hän löytää musiikin keinoin iskelmän, tuon kansakunnan salatun muistin pinnan, alta vielä salatumman aitouden, puhtauden?

Nämä ovat vaarallisia kysymyksiä nykykriitikoille ja ilmeisen vaikeita myös muusikoille. Päällimmäiseksi Laulumiehissä jäi musiikin sympaattinen rimpuilu väistämättömien konventioiden välissä. Vokkolainen oli säveltänyt muutaman uljaasti sentimentaalisen tango- tai valssiteeman. Pauli Lyytisen loistava saksofoni johdatti kohti katarttista kaaosta.

Helsingin Sanomat 12.4.2014. Jukka Hauru

Ville Vokkolainen – How to Become an Individual

Kuinka tulla individuaaliksi? Tässä on ainakin hyvä alku. Otetaan soittimia, luodaan niillä ääniä, kiinnitetään palasia toisiinsa ns. vääristä kohdista ja saadaan aikaiseksi jotain arvaamatonta. Eikö siitä ole periaatteessa kysymys kaikessa suuremmassa taiteessa?

Desibeli.net. Mika Roth

Enigma sellolle

(Tulkinnanvaraista-konserttisarja 14.10.2013 Sergio Castrillonin esittämänä).

Kirkkaasti voiton puolelle jäi kuitenkin New England Conservatoryssa opintonsa suorittanut ja sitä myötä helsinkiläisyleisölle vielä tuntematon nuori säveltäjänimi Ville Vokkolainen teoksellaan Enigma (2013). Heti alussa Vokkolainen kutoo taidokasta kahden soittimen vaikutelman luovaa kudosta, jossa jousella soitettu utuisuus on kontrapunktissa vasemmalla kädellä luodun pizzicatokentän kanssa. Tämän mekaanisuus tartuttaa lyhyen melodisen harhapolun jälkeen lopulta koko satsin ja edetään transformaatioihin hysteerisistä arpeggioista väritutkielmiin. Läheinen ja perinpohjainen yhteistyö esittäjän kanssa muodostui nuoren säveltäjän menestykseksi: komea debyytti!

Amfion. Jarkko Hartikainen

”Ville Vaino Vokkolainen is a fantastic young creative guitarist with a beautiful imagination and sound…. He has a very dynamic style developing and I look forward to hearing him more in the future”  Joe Lovano, saxophonist

”Ville marches to the beat of a different drummer” Mick Goodrick, guitarist

”Jazzin Angus Young” Jazzrytmit